Yksi lauantai tuhansien yksinäisten joukossa

Perjantai muistutti minua taas kuinka helppoa kaikki olisi jos minulla vain olisi joku jonka viereen palata.

Kirosin ja uhkasin maailmankaikkeutta ja omaa tyhmyyttäni mennessäni kauppaan perjantai ruuhkien aikana. Ostin leipomistarvikkeita ja kuvittelin jo kuinka voisin kietoutua vilttiin sohvalle kylmän maidon, lämpimän pullan, hyvän kirjan kanssa ja tuhista rakkaan kyljessä kiinni.

Käräytin hieman ensimmäisen pullapellillisen, maito oli lämmintä, koska olin unohtanut sen pöydälle ja ainoa seurani oli messengerin kautta jutteleva entinen poikaystäväni, joka oli alottanut kupin kallistamisen. En minä seurasta valita, mutta jos vain kaikki olisi ollut toisin.

Illalla sänkyyn mennessäni, jo alkuyöstä, mietin kuka voisi olla se joka käpertyisi viereeni. Kävin mielessäni läpi ihmisiä joiden vieressä olen nukkunut ja jotka voisivat nukkua minun vieressäni ja lauantai aamulla herättyäni mäykkyisen peiton ja muodottomien tyynyjen seurasta pystyin vain huokaisemaan.

Korkkasin hyvin rakkausromaanilta tuntuvan kirjan, koska insestistä kertova kirja ei houkuttanut. Tunsin itseni hyvin surkeaksi eilen leipomieni pullien ja kirjan seurassa.

Edessä yksinäinen lauantai-ilta.