Kielioppivirheiden juhlaa

Luinpa pikaisesti aikaisemman kirjotukseni ja totesin että äidinkielen opettajani olisi vetänyt punakynän esiin ja kauhistellut.

Viikko on taas alkanut joissain merkeissä. Lauantainen oli harrastaja tapaaminen ja se meni hyvin. Sen jälkeen yritin löytää ratkaisua siihen missä pidämme isomman tapaamisen huhtikuun alkupuoliskolla. Se ei kuitenkaan onneksi ole minun niskoillani.
Unirytmini on mennyt ihan persiilleen talviloman takia ja päätinkin lauantaina valvoa koko yön ja mennä seuraavana päivänä nukkumaan ilta kuudelta. Mahtava suunnitelma, mikä toteutui surkeasti.
Olin varautunut valvomiseen elokuvilla ja suklaalla (siltä se naama nyt näyttääkin). Istuin vielä kolmen aikaan koneella ja juttelin kaverilleni messengerissä joka myöskin valvoa. Kaveri sai sitten mahtavan ajatuksen tulla minun luokseni puhumaan ihan livenä. Mikäs siinä. Mukavaahan tuo nyt on. Paha vaan että kaverini nukahti samalla silmän räpäyksellä kun istahti sängylleni.
Kaverini nimittäin on kova valvomaan ja valvoo, vaikka koko kuun ja tähdet taivaalta, jos siltä tuntuu. Ei vain tällä kertaa. Naureskeli se kietoutuessa peittoon ettei oikein onnistunu tämäkään suunnitelma. Minä yritin kitkutella hereillä jonkin aikaa, mutta sitten laiskuus voitti. Juteltiin sitte pimeässä jotain ja lopulta kaveri kurkotti yli ja antoi pusun, suoraan suulle.
Ei tuollaiset asiat minua yleensä haittaa tuli ne mieheltä tai naiselta, mutta tässä tapauksessa kyllä, koska meillä on ollut eräänlainen seurustelun alku tuossa vuosi sitten. Se hämmensi pahasti. Toivon vaan ettei hyvää ysstävyyttä mennä nyt pilaamaan millään seksuaalisella. Sillä minusta ystävyys voi muuttua suhteksi ja suhde ystävyydeksi, jälkimmäistä minulle on käynyt moia kertoja, mutta ystävys ei suhteen jälkeen ole enää sama. Pelottaa ja epäilyttää.

Perjantainen nettideitti treffini sai minulta jo lauantaina ennen harrastetapaamista viestiä edellisestä viestistä ja treffeistä. Voikohan sitä edes sanoa treffeiksi, minä en ainakaan myönnä. Kuitenkin rupesin sitten jälkikäteen ajattelemaan, "olinko sittenkin liian innokas". Kuka näitä "tapailu sääntöjä" oikeen keksii? Deitti ilmoitukseen muuten tupsahtaa silloin tällöin mitä iljettävimpiä viestejä. Parhaimmat on olleet tyyliin, hei olit kiinnostava tässä on numeroni, soittele? Onhän näitäkin, kiinnostaako salainen pedinlämmittäjä, olen työmatkalla asuinkaupungissasi. Miten joku voi vastata tuollaiseen, itteäki iljettää ja hävettää lähettäjän puolesta.

Noh sunnuntai valkeni puolilta päivin ja kaverini lähti tekemään koulujuttunsa loppuun. Minulla taasen oli kurkku kipeä. Löllöilin sitten koko päivän yöpaidassa ja kalsareissa enkä tuntunut saavan mistään otetta. Valvoin neljään aamulla ja herätys olisi varttia vaille kahdeksan. Ja eiköhän maanantai päivä alakanut hienosti, valkoisissa seinissä vain kajahteli: ysk, ysk, ysk,syk... Huomaakohan kukaan minkä olen saanut? Päätinkin lähteä suorilta bussiin sillä jo kumartuminen sai aikaan pahan yskimiskohtauksen, eikä kaapissa ollut muuta kuin buranaa lääkkeeksi.
Koulullakin kaikki tuntui menevän päin honkia sillä malli oli estynyt saapumasta niin piti keksiä korvaavia tehtäviä. Minä hipsin pois ja menin tekemään/korjailemaan talvilomaa ennen melkein valmiiksi saamaani työtä. Koko päivä siihen sitten hurahti enkä vieläkään saanut valmiiksi, josko huomenna sitten. Olimme saaneet uuden tytön ryhmäämme ja kaksi poikaa oli vaihtanut toisesta ryhmästä meille. En kuitenkaan olut vielä missään tekemisissä keidenkään heistä kun työskentelin koko päivän eri tiloissa. Luokkalaiseni tuli kuitenkin juoruamaan tästä muutoksesta, mutta kukaan ei ollut edees puhunut uuden tytön kanssa jota kukaan ei vielä tuntenut. Tuntui surkulta. Kysyin toiselta tytöltä joka oli tullut myös kesken kaiken ryhmäämme mitä minä olin sanonut hänelle. Vaikutelma oli sanoinkuvaamaton. "Makasit siinä sohvalla muiden kanssa ja örisit mulle jotain isoon ääneen". Järkyttävää, mulla ei ole mitään tapoja.
Lähdin heti kun vaan eka bussi miut ehti viemään tarkoitus oli kiertää apteekin kautta ja hakea jotain tähän yskään, sekä katella viimeisiä housuja alekorista. Ostinkin 2€ housut, kuinka halpaa. Nyt ne on jalassa ja hyvältä tuntuu. Viivyin sitten vähän liian kauan kaupan puolella ja kun katsoin kelloa seuraava bussi lähtisi, heti. Kiireellä tien yli pysäkille ja bussi olikin jo paikalla, kiitos ruuhkien suto seisoi sitten vähän kauemmin ja minäkin pääsin kyytiin. Mustin apteekin sitten bussissa.
Kotona ensitöikseni aukaisin tietokoneeni ja tarkistin sähköpostin ja muut foorumit joilla liikun, kappas kummaa deitissäni oli viestiä. Ja se olikin siltä perjantaiselta heepolta. Ei sittenkään mitään pelkoa että olisin pelotelut hänet tiehensä. Ainakin kirjoitti posittiivisesti, ei sitten tiedä kirjoittaako mitä ajattelee. Mieli oli virkeä kunnes tiistai astui kuvioihin.

Tiistaina tauti oli pahempi yrkimistä ja kurkkukipuja huimasi pelkkkä istuminen. Kuinka hienoa. Pelottavaa oli kun otin särkylääkettä ja puolen tunnin kuluttua lääkkeen otosta olo vaan huononi, päätin lähteä kotiin. Keskiviikkona sitten pysyin kotona. Makasin koko päivän sängyssä ja yritin torkahdella. Kävin minä kaupassa ostamassa vähän ruokaa ja se lyhyt matka lähikauppaan oli tuskaista. Vastailin myös seittini viestiin ja odottelen taas vastausta. Aina vähän arveluttaa tuleeko vastausta takaisin kun päätin olla oma hoopo itsenä jokaisessa viestissä.
Tänään kun heräsin taas kamalaan olooni makoilin lähes stunnin sängyssä ja mietin pitäisikö lähteä kouluun vai ei. Päätin kuitenkin lähteä, koska tänään on iltakurssi ja aijon suorittaa sen luentopäiväkirjalla eli luennoilla täytyy olla. Lähden kuitenkin vasta puoliltapäivin että josko jaksaisi paremmiin illalla luennolla jos ei koko aamua hyörisi tunnilla. Tänään pitäisi sitten alottaa sitä mitä muut on tehneet jo tiistaista lähtien. Toivottavsti onnistuu. Tulenkin taas myöhään kotiin, eikä kukaan ole toivottavassa minua tervetulleeksi ja huolehtimasta kunnostani.

Viikko meni

Viikko on mennyt kuten otsikosta näkyy. mitään eii ehtinyt tapahtua vanhempieni luona viime merkintäni jälkeen.
Suurimpia saavutuksiani tähän mennessä talvilomallani:
Luin Harry Potter kirjasarjan loppuun (suuri pettymys)
Tein yhden ennakkotehtävän (sekin oli vähän käsi)
Tein kaverilleni synttärikortin
Menin kaverini synttäreille.

Tänään siis oli oli kaverini synttärit, en edes tiennyt paljonko hän täyttää. Olenko huono kaveri? En usko, emme ole olleet mitenkään läheisiä kavereita vielä. Olemme tunteneetkin aika lyhyen aikaa. No niinhän siinä aina hänen seurassaan käy että vetäydyn kuoreeni ja nyt se varmasti pistoi läpi kun oli minulle täysin tuntemettomia ihmisiä ympärillä ja he pelasivat auto-peliä. Mitään vähemmän kiinnostavaa ei varmaan maailmassa olekaan kuin autopelit, vaikka kyseessä olikin mario autoilupeli. No istuimpa sitten lähes hiljaa paikoillani. Ei kovin minämäistä, mutta kun niin vain käy aina kyseisen ihmisen seurassa. Minulla kuitenki oli hauskaa ja aika vierähti vähän liiankin nopeasti ja puoli kahdeksan aikaan minä sitten lähdin toiseen tapaamiseen.

Keskipäivällä nimittäin kun olin herännyt ja valmistelin lähtöä kyseisille synttäreille tarkistin nettideitin viestit. Ja kuinkas siinä kävikään olin saanut vastauksen jossa pyydettiin tapaamista kahdeksalta. Sen viisiminuuttia ehti panikoida ennenkuin lähdin synttäreille ja illalla synttäreiltä lähtiessäni epävarmuus hiipi niskaan. En ollut varma miten viesti meni, musitanko oikein tuntomerkit, oliko kellonaika oikea. Sotkin sitten tapaamispaikalle enkä tietenkään osannut ajoittaa lähtöäni oikein ja olin epämuodikkaasti liian aikaisessa.
Istuahdin kohtausaikan tuntumassa olavalle pankille ja kertasin tuntomekkejä mielessäni. Kaikki miespuoliset jotka kulkivat omitseni saivat niskaansa minun syyhyävän katseeni. Ei, liian vanha, liian pitkä, tuolla on väärän värinen takki... Tätä jatkui tasaan asti olisinko itse tulut 7-5 vaille paikalle. Sitten paikalle saapui pyörällä heepo ja pörän saatua parkkiin hän suuntasi tapaamispaikan tuntomerkille. Ja kun herra otti taskustaan kännykän ja tarkisti kellon ajan kuulin kuinka kirkonkellot kumisi ilmottaen tasaa.
Minä heilautin kättäni, mutta hän ei huomannut. Sitten huudahdin hänen nimimerkkinsä ja se sai vastauksen. Nousin yös ja kuljimme toisiamme kohti. Huoahdin helpotuksesta kun hän ei ollutkaan mikään sillisiaj kuvotus, vaan ihan tavalisen näköinen hemmo. Tervehdimme ja esittäydyimme hieman ujoina ja suuntasimme läheiseen kahvilaan. Kylläs se juttu lähti luistamaan hieman alkukankeuden jälkeen. Minulle jäi todella hyvä kuva hänesta, vaikka se yksi pieni ääni päässäni huusi, "älä se on erfektionisti ja pyytää sinultakin sitä". Olen nimittäin ollut erään tyypin kanssa joke oli perfektionisti ja hänestä suhteen täytyy näyttää hyvältä, vaikka olisikin riitaa tai vastaavaa. Hyvin paha juttu. Toinen oli se kuinka vahvasti hänestä huokui erään tuttuni olemus puhetapa ja painotus oli juuri sama sekä puheen verkkaisuus. Se hämäsi vähän ja piti koko ajan toistella itselle kenen kanssa puhuu.
Ujo poika se oli, ei ole tainnut olla paljoa tekemisissä tyttöjen kanssa. Koulutusala hänellä vaikutti hyvin miespainotteiselta. Annoinn kuitenkin numeroni ja halasinkin ennenkuin erkanimme. Kun sitten pyöräilin kotiinpäin sain ahaa elämyksen ja tajusin ketö tuttuani hän muistutti eleiltään, hämäävää. Toivoisin kuitenkin tapaavani hänet uudestaan jotta voisi tutustua muutenkin kuin kahvikupin ääressä. Asumme kuitenki kummatkin lähes toisellapuolella kaupunkia ja se on sitten aika säätämistä jos tapaamme toisen luona.
Kun oli lähtenyt ja pyöräilin yksinäni olisin voinut antaavaikka toisen olemattomista kiveksistäni jos olisin saanut nnukkua jonkun vieressä. En kuitenkaan uskaltanut soittaa kenellekään kaverilleni, koska kello oli jo kaksi yöllä. Silloin yksinäisyys tuntui taas painostavalta. Piti palata yksin yksinäiseen pimeään asuntoon ja nukahtaa yksin peiton alle. Ihan yksin.

Viikonloppu meni

Lauantai oli mukava päivä, pääsin sängystä ylös suunniteltua aikaisemmin, mutta silti bussiin ehtiminen ja vanhempien luokse suuntaaminen oli täpärällä. Veljeni ehti tulla minua hakemaa, mutta lähti samantien omille menoilleen ja vanhempani olivat jonkun pappani veljen serkun 50-vuotis syntymäpäivillä. Lapsuuteni kodissa olin vain minä ja koira. Ensitöikseni söin, katsoin televisiota (en itse omista kyseistä ylellisyysvälinettä), luin kirjaa ja nukuin päiväunet niin kuin vanha mummo. Heräsin koiran haukkumiseen kun vanhempani saapuivat. Olin sopinut tapaavani kaverini illalla, hän oli kuitenkin muualla ja tiesin että hän tulee vasta yhdeksän aikaan kotiinsa.
Soitinkin sitten toiselle kaverilleni, koska hän asuu aika lähellä ensimmäistä kaveriani ja päättelin että hänen luotaan olisi helppo liitää toisen luo, mutta kuinkas kävikään. Ystäväni oli muuttanut muutamapäivä aikaisemmin lähes toiselle puolelle kaupunkia. Mikäs siinä, otin lainapyörän ja lähdin etsimään uutta osoitetta. Ihana omakotitalo olikin ja sainkin vastaukseksi "unelmien täyttymys".
Pyöräilin myöhemmin illalla sitten toiselle puolelle kaupunkia ensimmäisen ystäväni luokse ja hän halusi esitellä minulle tanssipeliään, minkä oli saanut jouluna. Olenhan minä aikaisemminkin sellaista pelannut ja nyt se tuntui vielä huvittavammalta peliltä muutaman pullollisen jälkeen.
Baariinhan sitä sitten suunnattiin. Viimeksi olen ollut baarissa halloween-juhlien aikaan eli neljä kuukautta sitten. Tämä tieto kauhistutti ystävääni ja huomautteli kuinka oli jo aikakin lähteä tuulettumaan.
Yritimme aluksi toiseen baariin, mutta siellä olikin joku aivan outo bändi esiintymässä ja sisäänpääsy oli liian hintava. Joten suuntasimme "amisten" baariin. Mukavaa oli. Näin muutamaa tuttua ja illanpäätteksi tapahtui jotain aivan odottamatonta. Olin tanssilattialla kaverini ja yhden tuttuni kanssa kun hitaat alkoivat aivan liian aikaisin. Kaveriani pyydettiin tanssimaan ja minä näin valkopaitaisen pojan kavelevän ohitseni ja kaappasin häntä käsivarresta ja kysyin: "Haluatko tanssia?"
Siis minä kaikista maailman naisista uskalsin kysyä tuota.
"Kyllä kai sitä voisi" Sain vastaukseksi ja oli pakko nokkia, "Kyllä kai nyt tämän kerran" vastauksella.
Minua vähä hävetti kun iho oli hikinen kun olin tanssinut jo pidemän aikaa kaverini kanaa ja se poika oli lämmin, minua alkoi väsyttää siinä lämpimässä sylissä. Sain kiitoksen ja annoin pienen pusun poskelle kun kappale loppui.
Narikkajonossa hehkutin kaverilleni kuinka minä olin ollut se joka kysyi tanssimaa. Kaverinikin oli yllättynyt sillä tuollainen ei todellakaan ole minun tyylistäni. Olen senverran vanhoillinen että miehen pitää tulla naisen luokse. Ja tämä, tämä pieni teko muutti minua tai ainakin itsetuntoani ihan hiukan vain ja parempaan suuntaan. En voi kuin hymyillä.
Sunnuntaina oli hieman hutera olo, mutta se meni ohi kun söi ja joi jotain. Peuhasin jopa ulkona koiran kanssa, se kuitenkin pelkäsi kolaa niin ettei uskaltanut tulla kovin pitkälle pihan puolelle. Talon takapihallahen koira enimmäkseen oleileekin ulkona ollessa ja etupiha oli siksi kai niin pelottavan oloinen. Kovasta tanssimisesta hartiat ja niska on tuusan nuuskana (edelleenkin), metalli musiikkia täytyy tanssia moshaamalla. Sunnuntain ja maanantain välinen yö olikin tuskainen, koska hartiakivut lisääntyivät ja selkäkin oli kipeänä ja nukuin todella huonosti. Sunnuntai iltana saunassa käynti ei tainnut auttaa yhtään kivuliaita hartioitani vaan pahensi asiaa.
Herättyäni lähdin äitini kanssa kanssa ruokakauppaan ja läysin aletangosta itselleni punaiset housut, vain viisi euroa. Nyt ne on jalassani, tuntuvat hieman isoilta, mutta eivätpähän ahista mistään suunnalta kuten syksyllä ostamani farkut. Sain myös äitini houkutelluksi ostamaan irtokarkkeja illan Jali ja suklaatehdas-elokuvaa varten.
Tässä siis enimakua talvilomastani, voiko ihmisellä olla tylsempää elämää. Nyt voisi taas lukea veljeni Harry Potter kirjaa kun se olisi nyt käden ulottuvilla.

Perjantai illan yksinäisyys

Tänään alkoi loma. Ei kai siinä muuta.
Lomalla teen kaikkea muuta kuin laiskottelen. Työtä on nyt niin paljon että itteäki itkettää.

Tänään vastsasin eräälle henkillölle jonka kanssa olen jo muutaman viestin vaihtanut. Ja yllätin itsenikin kun vietin loppuun lisäsin paikan ja kellonajan tälle päivälle. Tiesin ettei parin tunnin varotusajalla mitään ehdi tehdä, vaan minua tuo pyöräretki piristi hirveästi. Olinkin koululla istunut ihan tarpeeksi ja kaveri heitti kotiin nii ei tarvinnut edes kävellä bussiasemalle.
Kun nyt sitten sen "tapaamisen" jälkeen tulin kotiin ja terkistin viestini olin saanut tapaamisen kohteelta viestiä, ihme ja kumma. Hän vain valitteli ettei ehdi kaupungille kun hänellä oli vain puoli tuntia aikaa ennen tapaamisaikaa ja selitteli vielä lisää jotain ympäripyöreää. Mielikuvaksi jäi ettei vain ollut herralla kanttia tulla paikalle, koska ei ole kahvilajutustelu ihmisiä.

Minä olen kuitenkin ylpeä itsestäni kun uskalsin sentään tapaamista ehdotella.

Repeat yesterday

Tänäänkin aamu lähti liikkeelle yhtä hitaasti kuin eilenkin. Lähdin koululle myöhäisemmällä bussilla ja tiesin myöhästyväni. Onnekseni luokkatoverikin oli liikkeellä hieman myöhässä ja tuli myöskin myöhemmällä bussilla. Ja opettaja tuli samalla ovenavauksella kanssani.

Tein kolmen viikon kestävän koulutehtäväni vaikeimman osion, hieman mutkan kautta, mutta tein sen silti.

Opettaaja vannotti: "Tämän jos tyritte se on hyvästi sitten työlle, sitä ei voi enää pelastaa kuin ihme eikä oikeestaan sekään."
"Minä teen tämän ja viimeisen vaiheen ja te seuraatte sivusta ja jos tapahtuu jotain suunnitelmasta poikkeavaa te ootte siinä pelastamasa tilannetta."
Tein kyseiset vaiheet yhtä aikaa erään pojan kanssa ja hän pääsi ennen minua viimeiseen vaiheeseen. Koska aika oli hieman kortilla opettaja penäsi minua seuraamaan sivusta ja tekemään toiseksi viimeisen vaiheen itse. Hirvittti, sillä kaikille muille opettaja oli tehnyt kyseisen vaiheen itse. Kun olin melkein tehnyt vaiheen valmiiksi tapahtui onnettomuus. Ei onneksi minulla vaan minua ennen olevalla pojalla. Opettaja ja poika yritti pelastaa tilannetta ja minä huusin kaiken yli että olisi nyt valmista. "Hyvä mene sit jatkamaan, kyllähän sä näit miten se tehdään." Jouduin sitten viimeisenkin vaiheen tekemään itse. Kun olin aloitellut opettaja kävi kuitenkin katsomassa minua ja auttoi sen minuutin verran ennenkuin meni pelastamaan sen mitä pelastettavissa oli pojan työstä
.
Kai sitä pitäisi tuntea jotain ylpeyttä, sillä olen ollut ainoa ryhmästä joka teki nämä vaiheet itse. Huomenna näen miten onnistuin. Huonosti mahdollisesti.

Kotiintulo jälleen venähti iltakurssin alettua taas. Mahdollisesti venyn koululla tästälähtien joka ilta paitsi perjantaina, paitsi huomenna. Täytyy saada työ mahdollisismman valmiiksi ennen lomaviikkoa. Viikko ilman koulua ja viikko ilman koulua. Onko se hyvä vai huono juttu?

Niin kuten olin kertomassa kotiintuloni venähti. Saavuin yksin kotiin ja tein mikroaterian. Voiko olla yksinäisempää kuin syödä yksin yhden hengen mikroateria?

Ja niin, minä olen lisännyt deittipalveluun profiilini viikonloppuna ja olen peräti saanut vastauksia. Olin eilen rohkea ja vastasin kahteen niistä. Olin saanut heti perään vastauksen toiselta tyypiltä ja nyt vain ihmetyttää mikähän netti riippuvainen stalkkeri minulle vastaa kun vastausviesti oli lähetetty alle tunti omani lähettämisen. Tähän mennessä on ollut hyviä (yksi) kokemuksia noista palveluista, toivottavasti tämä ei tuo sitä negatiivista.

En hymyillyt hänelle, vaikka hän jonotti takanani.

Suuri pettymysten päivä

Heräsin aamulla ja huomasin kuukautisteni alkaneen, kipujakin oli. Tein aamurutiinini kuten tavallista, hampaita pestessäni tajusin että pyöräily olisi täyttä tuskaa kyseisenä hetkenä. Päätinkin sitten siltä seisomalta lähteä bussilla enkä pyörällä.

Bussi lähtisi kymmenen minuuttia yli pysäkiltä ja kuten aina ennenkin, niinä aamuina kun lähden pysäkille tänäänkin lähdin tasalta liikkeelle. Kun olin päässyt pyörätielle jonka varrella pysäkki oli bussi pyyhkäisi ohitseni ja minä saan katsella kun matkustajat nousevat kyytiin pysäkiltä, mikä tuntuu olevan kilometrien päässä. Eipä siinä seuraava bussi tulisi 13 minuuttia yli ja siihen oli vielä aikaa. Ja eikö se vain tapahdukin kun olen puolessa välissä matkaa, seuraava bussi pyyhki ohitseni. Minulla ei ole hajuakaan milloin kolmas lähtisi, niinpä epätoivoisena lähden kuukautisten vaivamana juoksuun ja heilutan kättäni. Onneksi bussi pysähtyy pysäkillä. Puuskutan ja kiitän kuskia joka täykeänä vastaa: Sitä voi lähtä aikasemminkin. Meinaa tulla itku. Istun ensimmäiselle penkille ja mietin "ite olit melkeen kymmenen minuuttia etuajassa." Sillä kello on vasta 5 minuuttia yli.

Koululla oli kiire ja opettajan hermot olivat heikoilla enkä saanut työtä valmiiksi, koska olin unohtanut luennon jonne piti mennä. Taas huomenna, minä saan sen valmiiksi. Vietin luppoaikaa luennon jälkeen sillä keskiviikkosin on viikon kohokohta. Ja kun olimme melkein perillä tapaamispaikalla. Siellä oli odottamassa jo muitakin ja he sanoivat ovessa olleen ilmoitus, jossa kaikki iltavuorot oli peruttu paikallisen juhlan järjestämisen takia. Pettymys pettymyksen perään. Liikunta olisi tehnyt niin hyvää kuukautisilleni.

Enkä minä hymyillyt hänelle tänäänkään. Ja vaikuttaa että on tapahtunut suurta negatiivista takapakkia.
Hän, on henkilö jota kunnioitan suuresti hänen taitojensa takia ja jonka kanssa minulla on ollut monia mielenkiintoisia keskusteluja. Kai hän ei tunne enää tarvetta keskustella minun kanssani syvällisesti. Harmi.

Se jäi kaivelemaan

Tänään oli juuri sellainen päivä kuin olin sen olettanut olevan. Sain kuitenkin hiertymän sormeeni ja nyt ihoni on siitä kohtaa kipeä. Kaikki sujuu koululla kuten pitääkin opettajan kuitenkin hermoillessa kun on vaike juttu meneillään. Se on kuitenkin pian ohi minun osaltani, huomenna siis.

Tänäänkin jäin keskustelemaan pidemmäksi aikaa muiden kanssa ja joudun lähtemään surukseni pois taas kesken kaiken. Sain häneltä ääntä korottaen negatiivisen vastalauseen, vaikka en hänelle puhunutkaan, se jäi kaivelemaan ja kaivelee edelleen. En hymyillyt hänelle tänään, vaikka katseemme sivusivat toisiaan.

Jos minulla olisi nyt joku, jonka viereen voisin nukahtaa, varmasti olisin jo nukkumassa. Nukkuisin pieni hymy huulilla ja onnesta tuhisten. Minä kaipaan läsnäoloa.