Suuri pettymysten päivä

Heräsin aamulla ja huomasin kuukautisteni alkaneen, kipujakin oli. Tein aamurutiinini kuten tavallista, hampaita pestessäni tajusin että pyöräily olisi täyttä tuskaa kyseisenä hetkenä. Päätinkin sitten siltä seisomalta lähteä bussilla enkä pyörällä.

Bussi lähtisi kymmenen minuuttia yli pysäkiltä ja kuten aina ennenkin, niinä aamuina kun lähden pysäkille tänäänkin lähdin tasalta liikkeelle. Kun olin päässyt pyörätielle jonka varrella pysäkki oli bussi pyyhkäisi ohitseni ja minä saan katsella kun matkustajat nousevat kyytiin pysäkiltä, mikä tuntuu olevan kilometrien päässä. Eipä siinä seuraava bussi tulisi 13 minuuttia yli ja siihen oli vielä aikaa. Ja eikö se vain tapahdukin kun olen puolessa välissä matkaa, seuraava bussi pyyhki ohitseni. Minulla ei ole hajuakaan milloin kolmas lähtisi, niinpä epätoivoisena lähden kuukautisten vaivamana juoksuun ja heilutan kättäni. Onneksi bussi pysähtyy pysäkillä. Puuskutan ja kiitän kuskia joka täykeänä vastaa: Sitä voi lähtä aikasemminkin. Meinaa tulla itku. Istun ensimmäiselle penkille ja mietin "ite olit melkeen kymmenen minuuttia etuajassa." Sillä kello on vasta 5 minuuttia yli.

Koululla oli kiire ja opettajan hermot olivat heikoilla enkä saanut työtä valmiiksi, koska olin unohtanut luennon jonne piti mennä. Taas huomenna, minä saan sen valmiiksi. Vietin luppoaikaa luennon jälkeen sillä keskiviikkosin on viikon kohokohta. Ja kun olimme melkein perillä tapaamispaikalla. Siellä oli odottamassa jo muitakin ja he sanoivat ovessa olleen ilmoitus, jossa kaikki iltavuorot oli peruttu paikallisen juhlan järjestämisen takia. Pettymys pettymyksen perään. Liikunta olisi tehnyt niin hyvää kuukautisilleni.

Enkä minä hymyillyt hänelle tänäänkään. Ja vaikuttaa että on tapahtunut suurta negatiivista takapakkia.
Hän, on henkilö jota kunnioitan suuresti hänen taitojensa takia ja jonka kanssa minulla on ollut monia mielenkiintoisia keskusteluja. Kai hän ei tunne enää tarvetta keskustella minun kanssani syvällisesti. Harmi.