Tänään oli juuri sellainen päivä kuin olin sen olettanut olevan. Sain kuitenkin hiertymän sormeeni ja nyt ihoni on siitä kohtaa kipeä. Kaikki sujuu koululla kuten pitääkin opettajan kuitenkin hermoillessa kun on vaike juttu meneillään. Se on kuitenkin pian ohi minun osaltani, huomenna siis.
Tänäänkin jäin keskustelemaan pidemmäksi aikaa muiden kanssa ja joudun lähtemään surukseni pois taas kesken kaiken. Sain häneltä ääntä korottaen negatiivisen vastalauseen, vaikka en hänelle puhunutkaan, se jäi kaivelemaan ja kaivelee edelleen. En hymyillyt hänelle tänään, vaikka katseemme sivusivat toisiaan.
Jos minulla olisi nyt joku, jonka viereen voisin nukahtaa, varmasti olisin jo nukkumassa. Nukkuisin pieni hymy huulilla ja onnesta tuhisten. Minä kaipaan läsnäoloa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti