Viikonloppu meni

Lauantai oli mukava päivä, pääsin sängystä ylös suunniteltua aikaisemmin, mutta silti bussiin ehtiminen ja vanhempien luokse suuntaaminen oli täpärällä. Veljeni ehti tulla minua hakemaa, mutta lähti samantien omille menoilleen ja vanhempani olivat jonkun pappani veljen serkun 50-vuotis syntymäpäivillä. Lapsuuteni kodissa olin vain minä ja koira. Ensitöikseni söin, katsoin televisiota (en itse omista kyseistä ylellisyysvälinettä), luin kirjaa ja nukuin päiväunet niin kuin vanha mummo. Heräsin koiran haukkumiseen kun vanhempani saapuivat. Olin sopinut tapaavani kaverini illalla, hän oli kuitenkin muualla ja tiesin että hän tulee vasta yhdeksän aikaan kotiinsa.
Soitinkin sitten toiselle kaverilleni, koska hän asuu aika lähellä ensimmäistä kaveriani ja päättelin että hänen luotaan olisi helppo liitää toisen luo, mutta kuinkas kävikään. Ystäväni oli muuttanut muutamapäivä aikaisemmin lähes toiselle puolelle kaupunkia. Mikäs siinä, otin lainapyörän ja lähdin etsimään uutta osoitetta. Ihana omakotitalo olikin ja sainkin vastaukseksi "unelmien täyttymys".
Pyöräilin myöhemmin illalla sitten toiselle puolelle kaupunkia ensimmäisen ystäväni luokse ja hän halusi esitellä minulle tanssipeliään, minkä oli saanut jouluna. Olenhan minä aikaisemminkin sellaista pelannut ja nyt se tuntui vielä huvittavammalta peliltä muutaman pullollisen jälkeen.
Baariinhan sitä sitten suunnattiin. Viimeksi olen ollut baarissa halloween-juhlien aikaan eli neljä kuukautta sitten. Tämä tieto kauhistutti ystävääni ja huomautteli kuinka oli jo aikakin lähteä tuulettumaan.
Yritimme aluksi toiseen baariin, mutta siellä olikin joku aivan outo bändi esiintymässä ja sisäänpääsy oli liian hintava. Joten suuntasimme "amisten" baariin. Mukavaa oli. Näin muutamaa tuttua ja illanpäätteksi tapahtui jotain aivan odottamatonta. Olin tanssilattialla kaverini ja yhden tuttuni kanssa kun hitaat alkoivat aivan liian aikaisin. Kaveriani pyydettiin tanssimaan ja minä näin valkopaitaisen pojan kavelevän ohitseni ja kaappasin häntä käsivarresta ja kysyin: "Haluatko tanssia?"
Siis minä kaikista maailman naisista uskalsin kysyä tuota.
"Kyllä kai sitä voisi" Sain vastaukseksi ja oli pakko nokkia, "Kyllä kai nyt tämän kerran" vastauksella.
Minua vähä hävetti kun iho oli hikinen kun olin tanssinut jo pidemän aikaa kaverini kanaa ja se poika oli lämmin, minua alkoi väsyttää siinä lämpimässä sylissä. Sain kiitoksen ja annoin pienen pusun poskelle kun kappale loppui.
Narikkajonossa hehkutin kaverilleni kuinka minä olin ollut se joka kysyi tanssimaa. Kaverinikin oli yllättynyt sillä tuollainen ei todellakaan ole minun tyylistäni. Olen senverran vanhoillinen että miehen pitää tulla naisen luokse. Ja tämä, tämä pieni teko muutti minua tai ainakin itsetuntoani ihan hiukan vain ja parempaan suuntaan. En voi kuin hymyillä.
Sunnuntaina oli hieman hutera olo, mutta se meni ohi kun söi ja joi jotain. Peuhasin jopa ulkona koiran kanssa, se kuitenkin pelkäsi kolaa niin ettei uskaltanut tulla kovin pitkälle pihan puolelle. Talon takapihallahen koira enimmäkseen oleileekin ulkona ollessa ja etupiha oli siksi kai niin pelottavan oloinen. Kovasta tanssimisesta hartiat ja niska on tuusan nuuskana (edelleenkin), metalli musiikkia täytyy tanssia moshaamalla. Sunnuntain ja maanantain välinen yö olikin tuskainen, koska hartiakivut lisääntyivät ja selkäkin oli kipeänä ja nukuin todella huonosti. Sunnuntai iltana saunassa käynti ei tainnut auttaa yhtään kivuliaita hartioitani vaan pahensi asiaa.
Herättyäni lähdin äitini kanssa kanssa ruokakauppaan ja läysin aletangosta itselleni punaiset housut, vain viisi euroa. Nyt ne on jalassani, tuntuvat hieman isoilta, mutta eivätpähän ahista mistään suunnalta kuten syksyllä ostamani farkut. Sain myös äitini houkutelluksi ostamaan irtokarkkeja illan Jali ja suklaatehdas-elokuvaa varten.
Tässä siis enimakua talvilomastani, voiko ihmisellä olla tylsempää elämää. Nyt voisi taas lukea veljeni Harry Potter kirjaa kun se olisi nyt käden ulottuvilla.