Kielioppivirheiden juhlaa

Luinpa pikaisesti aikaisemman kirjotukseni ja totesin että äidinkielen opettajani olisi vetänyt punakynän esiin ja kauhistellut.

Viikko on taas alkanut joissain merkeissä. Lauantainen oli harrastaja tapaaminen ja se meni hyvin. Sen jälkeen yritin löytää ratkaisua siihen missä pidämme isomman tapaamisen huhtikuun alkupuoliskolla. Se ei kuitenkaan onneksi ole minun niskoillani.
Unirytmini on mennyt ihan persiilleen talviloman takia ja päätinkin lauantaina valvoa koko yön ja mennä seuraavana päivänä nukkumaan ilta kuudelta. Mahtava suunnitelma, mikä toteutui surkeasti.
Olin varautunut valvomiseen elokuvilla ja suklaalla (siltä se naama nyt näyttääkin). Istuin vielä kolmen aikaan koneella ja juttelin kaverilleni messengerissä joka myöskin valvoa. Kaveri sai sitten mahtavan ajatuksen tulla minun luokseni puhumaan ihan livenä. Mikäs siinä. Mukavaahan tuo nyt on. Paha vaan että kaverini nukahti samalla silmän räpäyksellä kun istahti sängylleni.
Kaverini nimittäin on kova valvomaan ja valvoo, vaikka koko kuun ja tähdet taivaalta, jos siltä tuntuu. Ei vain tällä kertaa. Naureskeli se kietoutuessa peittoon ettei oikein onnistunu tämäkään suunnitelma. Minä yritin kitkutella hereillä jonkin aikaa, mutta sitten laiskuus voitti. Juteltiin sitte pimeässä jotain ja lopulta kaveri kurkotti yli ja antoi pusun, suoraan suulle.
Ei tuollaiset asiat minua yleensä haittaa tuli ne mieheltä tai naiselta, mutta tässä tapauksessa kyllä, koska meillä on ollut eräänlainen seurustelun alku tuossa vuosi sitten. Se hämmensi pahasti. Toivon vaan ettei hyvää ysstävyyttä mennä nyt pilaamaan millään seksuaalisella. Sillä minusta ystävyys voi muuttua suhteksi ja suhde ystävyydeksi, jälkimmäistä minulle on käynyt moia kertoja, mutta ystävys ei suhteen jälkeen ole enää sama. Pelottaa ja epäilyttää.

Perjantainen nettideitti treffini sai minulta jo lauantaina ennen harrastetapaamista viestiä edellisestä viestistä ja treffeistä. Voikohan sitä edes sanoa treffeiksi, minä en ainakaan myönnä. Kuitenkin rupesin sitten jälkikäteen ajattelemaan, "olinko sittenkin liian innokas". Kuka näitä "tapailu sääntöjä" oikeen keksii? Deitti ilmoitukseen muuten tupsahtaa silloin tällöin mitä iljettävimpiä viestejä. Parhaimmat on olleet tyyliin, hei olit kiinnostava tässä on numeroni, soittele? Onhän näitäkin, kiinnostaako salainen pedinlämmittäjä, olen työmatkalla asuinkaupungissasi. Miten joku voi vastata tuollaiseen, itteäki iljettää ja hävettää lähettäjän puolesta.

Noh sunnuntai valkeni puolilta päivin ja kaverini lähti tekemään koulujuttunsa loppuun. Minulla taasen oli kurkku kipeä. Löllöilin sitten koko päivän yöpaidassa ja kalsareissa enkä tuntunut saavan mistään otetta. Valvoin neljään aamulla ja herätys olisi varttia vaille kahdeksan. Ja eiköhän maanantai päivä alakanut hienosti, valkoisissa seinissä vain kajahteli: ysk, ysk, ysk,syk... Huomaakohan kukaan minkä olen saanut? Päätinkin lähteä suorilta bussiin sillä jo kumartuminen sai aikaan pahan yskimiskohtauksen, eikä kaapissa ollut muuta kuin buranaa lääkkeeksi.
Koulullakin kaikki tuntui menevän päin honkia sillä malli oli estynyt saapumasta niin piti keksiä korvaavia tehtäviä. Minä hipsin pois ja menin tekemään/korjailemaan talvilomaa ennen melkein valmiiksi saamaani työtä. Koko päivä siihen sitten hurahti enkä vieläkään saanut valmiiksi, josko huomenna sitten. Olimme saaneet uuden tytön ryhmäämme ja kaksi poikaa oli vaihtanut toisesta ryhmästä meille. En kuitenkaan olut vielä missään tekemisissä keidenkään heistä kun työskentelin koko päivän eri tiloissa. Luokkalaiseni tuli kuitenkin juoruamaan tästä muutoksesta, mutta kukaan ei ollut edees puhunut uuden tytön kanssa jota kukaan ei vielä tuntenut. Tuntui surkulta. Kysyin toiselta tytöltä joka oli tullut myös kesken kaiken ryhmäämme mitä minä olin sanonut hänelle. Vaikutelma oli sanoinkuvaamaton. "Makasit siinä sohvalla muiden kanssa ja örisit mulle jotain isoon ääneen". Järkyttävää, mulla ei ole mitään tapoja.
Lähdin heti kun vaan eka bussi miut ehti viemään tarkoitus oli kiertää apteekin kautta ja hakea jotain tähän yskään, sekä katella viimeisiä housuja alekorista. Ostinkin 2€ housut, kuinka halpaa. Nyt ne on jalassa ja hyvältä tuntuu. Viivyin sitten vähän liian kauan kaupan puolella ja kun katsoin kelloa seuraava bussi lähtisi, heti. Kiireellä tien yli pysäkille ja bussi olikin jo paikalla, kiitos ruuhkien suto seisoi sitten vähän kauemmin ja minäkin pääsin kyytiin. Mustin apteekin sitten bussissa.
Kotona ensitöikseni aukaisin tietokoneeni ja tarkistin sähköpostin ja muut foorumit joilla liikun, kappas kummaa deitissäni oli viestiä. Ja se olikin siltä perjantaiselta heepolta. Ei sittenkään mitään pelkoa että olisin pelotelut hänet tiehensä. Ainakin kirjoitti posittiivisesti, ei sitten tiedä kirjoittaako mitä ajattelee. Mieli oli virkeä kunnes tiistai astui kuvioihin.

Tiistaina tauti oli pahempi yrkimistä ja kurkkukipuja huimasi pelkkkä istuminen. Kuinka hienoa. Pelottavaa oli kun otin särkylääkettä ja puolen tunnin kuluttua lääkkeen otosta olo vaan huononi, päätin lähteä kotiin. Keskiviikkona sitten pysyin kotona. Makasin koko päivän sängyssä ja yritin torkahdella. Kävin minä kaupassa ostamassa vähän ruokaa ja se lyhyt matka lähikauppaan oli tuskaista. Vastailin myös seittini viestiin ja odottelen taas vastausta. Aina vähän arveluttaa tuleeko vastausta takaisin kun päätin olla oma hoopo itsenä jokaisessa viestissä.
Tänään kun heräsin taas kamalaan olooni makoilin lähes stunnin sängyssä ja mietin pitäisikö lähteä kouluun vai ei. Päätin kuitenkin lähteä, koska tänään on iltakurssi ja aijon suorittaa sen luentopäiväkirjalla eli luennoilla täytyy olla. Lähden kuitenkin vasta puoliltapäivin että josko jaksaisi paremmiin illalla luennolla jos ei koko aamua hyörisi tunnilla. Tänään pitäisi sitten alottaa sitä mitä muut on tehneet jo tiistaista lähtien. Toivottavsti onnistuu. Tulenkin taas myöhään kotiin, eikä kukaan ole toivottavassa minua tervetulleeksi ja huolehtimasta kunnostani.