Viikko meni

Viikko on mennyt kuten otsikosta näkyy. mitään eii ehtinyt tapahtua vanhempieni luona viime merkintäni jälkeen.
Suurimpia saavutuksiani tähän mennessä talvilomallani:
Luin Harry Potter kirjasarjan loppuun (suuri pettymys)
Tein yhden ennakkotehtävän (sekin oli vähän käsi)
Tein kaverilleni synttärikortin
Menin kaverini synttäreille.

Tänään siis oli oli kaverini synttärit, en edes tiennyt paljonko hän täyttää. Olenko huono kaveri? En usko, emme ole olleet mitenkään läheisiä kavereita vielä. Olemme tunteneetkin aika lyhyen aikaa. No niinhän siinä aina hänen seurassaan käy että vetäydyn kuoreeni ja nyt se varmasti pistoi läpi kun oli minulle täysin tuntemettomia ihmisiä ympärillä ja he pelasivat auto-peliä. Mitään vähemmän kiinnostavaa ei varmaan maailmassa olekaan kuin autopelit, vaikka kyseessä olikin mario autoilupeli. No istuimpa sitten lähes hiljaa paikoillani. Ei kovin minämäistä, mutta kun niin vain käy aina kyseisen ihmisen seurassa. Minulla kuitenki oli hauskaa ja aika vierähti vähän liiankin nopeasti ja puoli kahdeksan aikaan minä sitten lähdin toiseen tapaamiseen.

Keskipäivällä nimittäin kun olin herännyt ja valmistelin lähtöä kyseisille synttäreille tarkistin nettideitin viestit. Ja kuinkas siinä kävikään olin saanut vastauksen jossa pyydettiin tapaamista kahdeksalta. Sen viisiminuuttia ehti panikoida ennenkuin lähdin synttäreille ja illalla synttäreiltä lähtiessäni epävarmuus hiipi niskaan. En ollut varma miten viesti meni, musitanko oikein tuntomerkit, oliko kellonaika oikea. Sotkin sitten tapaamispaikalle enkä tietenkään osannut ajoittaa lähtöäni oikein ja olin epämuodikkaasti liian aikaisessa.
Istuahdin kohtausaikan tuntumassa olavalle pankille ja kertasin tuntomekkejä mielessäni. Kaikki miespuoliset jotka kulkivat omitseni saivat niskaansa minun syyhyävän katseeni. Ei, liian vanha, liian pitkä, tuolla on väärän värinen takki... Tätä jatkui tasaan asti olisinko itse tulut 7-5 vaille paikalle. Sitten paikalle saapui pyörällä heepo ja pörän saatua parkkiin hän suuntasi tapaamispaikan tuntomerkille. Ja kun herra otti taskustaan kännykän ja tarkisti kellon ajan kuulin kuinka kirkonkellot kumisi ilmottaen tasaa.
Minä heilautin kättäni, mutta hän ei huomannut. Sitten huudahdin hänen nimimerkkinsä ja se sai vastauksen. Nousin yös ja kuljimme toisiamme kohti. Huoahdin helpotuksesta kun hän ei ollutkaan mikään sillisiaj kuvotus, vaan ihan tavalisen näköinen hemmo. Tervehdimme ja esittäydyimme hieman ujoina ja suuntasimme läheiseen kahvilaan. Kylläs se juttu lähti luistamaan hieman alkukankeuden jälkeen. Minulle jäi todella hyvä kuva hänesta, vaikka se yksi pieni ääni päässäni huusi, "älä se on erfektionisti ja pyytää sinultakin sitä". Olen nimittäin ollut erään tyypin kanssa joke oli perfektionisti ja hänestä suhteen täytyy näyttää hyvältä, vaikka olisikin riitaa tai vastaavaa. Hyvin paha juttu. Toinen oli se kuinka vahvasti hänestä huokui erään tuttuni olemus puhetapa ja painotus oli juuri sama sekä puheen verkkaisuus. Se hämäsi vähän ja piti koko ajan toistella itselle kenen kanssa puhuu.
Ujo poika se oli, ei ole tainnut olla paljoa tekemisissä tyttöjen kanssa. Koulutusala hänellä vaikutti hyvin miespainotteiselta. Annoinn kuitenkin numeroni ja halasinkin ennenkuin erkanimme. Kun sitten pyöräilin kotiinpäin sain ahaa elämyksen ja tajusin ketö tuttuani hän muistutti eleiltään, hämäävää. Toivoisin kuitenkin tapaavani hänet uudestaan jotta voisi tutustua muutenkin kuin kahvikupin ääressä. Asumme kuitenki kummatkin lähes toisellapuolella kaupunkia ja se on sitten aika säätämistä jos tapaamme toisen luona.
Kun oli lähtenyt ja pyöräilin yksinäni olisin voinut antaavaikka toisen olemattomista kiveksistäni jos olisin saanut nnukkua jonkun vieressä. En kuitenkaan uskaltanut soittaa kenellekään kaverilleni, koska kello oli jo kaksi yöllä. Silloin yksinäisyys tuntui taas painostavalta. Piti palata yksin yksinäiseen pimeään asuntoon ja nukahtaa yksin peiton alle. Ihan yksin.